Metsäfloristin sydän
Lapsena rakastin kuljeskella luonnossa ja jäädä leikkimään metsään. Imin sisääni ympärilläni olevaa kauneutta ja annoin ajatusten lentää. Ei ollut kiire mihinkään. Erityisesti silloin, kun astuin sisään vanhaan kuusimetsään, tuntui aika pysähtyvän. Aivan kuin äänetkin olisivat vaimenneet. Puro solisi, ja saatoin kuulla linnun tai parin laulavan etäällä. Metsä oli hämyinen, ja kun aurinko kurotteli oksiston läpi sammaleiseen maahan, se loi taianomaisen tunnelman. Tuossa paikassa mielikuvitukseni lähti lentoon. Saatoin tervehtiä vanhaa puuta ja melkein nähdä jonkun olennon vilahtavan piiloon. Vaikka metsä oli hiljainen, minulle se oli täynnä elämää.
Tarinani on oikeastaan kuin Peter Panista, tai siitä elokuvasta, jossa Risto Reipas on kasvanut aikuiseksi. Minäkin kasvoin ja unohdin. Yritin pärjätä suorittamalla paremmin, ja oppia tekemään asioita muiden tavalla. Enkä tietenkään tuntenut itseäni vapaaksi.
Kun luovutin, enkä enää yrittänyt yltää ulkopuolisten odotusten tasolle, aloin nähdä jotain uusin silmin. Eteenpäin puskemisen sijasta otinkin askeleita taaksepäin. Arvatkaa, mitä löysin! Se oli semmoinen pieni tyttö, joka kulki avojaloin pitkin metsäpolkuja ja vietti tuntikausia luonnossa itsekseen. Sillä oli haaveita ja se näki kauneutta kaikkialla, minne katsoi. Se katsoi mua silmiin, otti kädestä kiinni ja alkoi kuljettaa. Sillä oli sydän tallella.
Siellä se oli ollut kaiken aikaa, jossain piilossa. Ja kun muistin, millaiseksi minut oli alunperin luotu, syntyi Metsäfloristi kuin itsestään! Nyt haluan esittää kutsun myös muille astua sisään tuohon metsään, jossa koko muu maailma vaikenee kaikista tärkeimmän edessä.
Toivon, että työni voisivat kutsua sinut pysähtymään hetkeksi. Että voisit tulla uteliaaksi ja katsoa ympärillesi uusin silmin. Ehkäpä sinäkin pääset tutkimusmatkalle ja löydät jotain sellaista, mitä et ollut enää edes etsinyt.
Metsä, puhtaus, haaveet, valo ja toivo. Kesyttämättömyys, villi tuuli hiuksissa. Seikkailun mahdollisuus. Uusi päivä, uusi alku. Yksi hetki kerrallaan. Elämä tässä ja nyt. Vapaus.
Sitä on Metsäfloristi.
